Miten selkärangalliset eläimet luokitellaan?
Selkärangalliset eläimet luokitellaan viiteen suureen ryhmään ja ne ovat: linnut, matelijat, kalat, sammakkoeläimet ja nisäkkäät.
Linnut voidaan jakaa vielä ravinnon puolesta neljään ryhmään jotka ovat: siemensyöjät, hyönteisyöjät, pedot ja kaikkiruokaiset. Jotkut lintulajit eivät voi elää koko vuotta Suomen luonnossa kylmän talven takia vaan lentävät talveksi etelään lämmön perässä.
Matelijoihin kuuluu liskot, käärmeet ja kilpikonnaeläimet joita ovat esim. kyy ja rantakäärme.
Kalat ovat vedessä eläviä kiduksilla hengittäviä eläimiä. Kalat olivat ennen yksi yhtenäinen ryhmä, mutta nykyään ne kuuluvat useisiin eri luokkiin. Kaloja ei voida pitää tieteelisen luokittelun ryhmänä.
Sammakkoeläimet on jaettu kolmeen luokkaan heimoihin, sukuihin ja lajeihin ja niiden perustana ovat anatomiset piirteet esim. selkänikamat, hampaat ja lihakset.
Nisäkkäät ovat tasalämpöisiä. Useimmat nisäkkäät synnyttävät elävän pokasen. Emä imettää poikasiaan nisien avulla.
Kuva 1
Kuva 2
Kuva 3
Kuva 4
Kuva 5
Kuva 6
Kuva 7
Kuva 8
Miten selkärangalliset eläimet lisääntyvät?
Selkärangalliset eläimet lisääntyvät suvullisesti ja siinä on kaksi eri tapaa ulkoinen- ja sisäinenhedelmöitys. Useimmat eläimet lisääntyvät suvullisesti, mutta jotkut lajit lisääntyvät suvuttomasti.
Suvullinen lisääntyminen tapahtuu sukusolujen avulla eli koraan siittiöllä ja naaraan munasolulla.
Sisäisessä hedelmöityksessä naaraan munasolu ja koiraan siittiösolu kohtaavat naaraan sisällä kun taas ulkoisessa hedelmöityksessä siittiö ja munasolu kohtaavat naaraan ulkopuolella.
Video sammakoiden kehityksestä:
Nisäkäs
Hirvi
Kuvaus
Hirvi on pohjoiseen sopeutuva eläinlaji. Sen karvat ovat ontot ja siksi myös eristävät hyvin kylmyyttä.
Hirvi on ruskea vartalosta ja päästä mutta taas valkoinen jaloista. Hirvellä on myös parta riippumatta onko se naaras vai uros. Uroksilla on myös sarvet, jotka kasvavat touko-kesäkuussa. Sarvet ovat ylensä hieman tummuneet kosa kasvu kudos kuolee ja se raaputetaan puuhun.
Koko
Hirvi on suomen suurin nisäkäs ja voi painaa jopa yli 700 kg joka vastaa nyljettynä 320 kg, paloiteltuna 200 kg lihaa.
Naaras taas painaa ylensä vain maksimmissaan 350 kg joka taas vastaa nyljettynä noin 160 kg.
Pituutta voi olla yli 3 metriä ja korkeus maksimissaan noin 2,1 metriä.
Ravinto
Ravinto mitä hirvi syö vaihtelee vuodenajan mukaan puiden ja pensaiden oksat sekä versot mm. haapa, pihlaja, pajut ja koivu, etenkin talvella lisäksi mänty ja kataja. Myös varvut ja ruohovartiset kasvit hirville kelpaavat myös vesistöjen kasvit.
Lisääntyminen
Hirvillä on kiima syys-lokakuussa ja Kantoaika n. 8 kk. Nuori lehmä synnyttää aluksi normaalisti yhden vasan ja myöhemmin 2 vasaa (yleistä). Sukukypsä 11-2 vuotiaana.
Kuva1
Elinympäristö
Koko maassa; tiheys vaihtelee suuresti johtuen lähinnä laidunmaista sekä verotuksen suuntaamisesta. Tiheystavoite maan eteläosassa 2-4 yksilöä/1000 ha ja Lapissa 0,5-3/1000 ha. Vuodenaikojen mukaiset vaellukset tyypillistä. Elää kesällä rehevillä alavilla mailla, talveksi voi kerääntyä laumoiksi kuivemmille maille mm. mäntytaimikoihin.
Koko maassa; tiheys vaihtelee suuresti johtuen lähinnä laidunmaista sekä verotuksen suuntaamisesta. Tiheystavoite maan eteläosassa 2-4 yksilöä/1000 ha ja Lapissa 0,5-3/1000 ha. Vuodenaikojen mukaiset vaellukset tyypillistä. Elää kesällä rehevillä alavilla mailla, talveksi voi kerääntyä laumoiksi kuivemmille maille mm. mäntytaimikoihin.
Maailmalla
Kuva2
Kettu
Kuvaus
Kettu on punaisen sävyinen. Punaisuuden vahvuus voi toki vaihdella ketusta riippuen. Se voi olla vaalean oranssihtava tai voimakkaan punainen. Tavallisesti ketun vatsan alus on valkoinen tai harmaa. Valkoista voi esiintyä myös kaulan lähettyvillä ja hännässä. Mustaa ketulla esiintyy ainakin sen raajoissa ja hiukan korvissa.
Koko
Punakettu on ketuista isoin. Mutta ketun koko riippuu myös siitä millaisella/ millä alueella se elää. Yleensä kettu on täyskasvuisena noin 45- 90 cm pitkä, jos häntää ei lasketa mukaan. Kettu omistaa hyvin tuuhean hännän joka on jopa 30- 55 cm pitkä. Suomessa kettu painaa keskimäärin 5 kiloa, mutta yleisesti ketun paino vaihtelee parista kilosta, kymmeneen kiloon.
Ravinto
Kettu on pääosassa kaikkiruokainen. Se saalistaa pieniä eläimiä kuten jäniksiä ja hiiriä, mutta hyvällä onnella voi kettu saada saaliikseen myös toisten nisäkkäiden kuten peurojen vasoja. Sille kelpaavat myös hyönteiset, viljat ja marjat.
Lisääntyminen
Ketun pennut syntyvät tavallisesti touku tai kesäkuussa. Yhdessä pentueessa on noin 3- 12 pentua, mutta Euroopassa pentuja on vain 4 tai 5. Kun pennut syntyvät ne ovat vielä aivan sokeita, silmät aukeavat vasta 10- 14 vuorokauden päästä. Kettujen ryhmässä olevat muut naaraat saavat auttaa kettuemoa pentujen hoitamisessa. Tottakai myös uros auttaa, mutta kettu uroksella voi olla monta naarasta ja monta pentuetta. Saman vuoden aikana pienet ketut etsivät oman reviirin jossa alkavat elää ja kun ne ovat 10 kuukautta ne ovat jo sukukypsiä.
Elinympäristö
Kettujen reviiri riippuu yleensä siitä missä ne asuvat. Jos ne asuvat lähellä kaupunkia on reviiri silloin huomattavasti pienempi verrattuna siihen jos ne asuvat esim. metsissä. Kettu voi tehdä pesän itselleen esimerkiksi jonkin muun eläimen kuten mäyrän kaivamaan koloon, mutta jos koloa ei löydy voi kettu sen kaivaa itsekkin. Kettu voi omistaa useitakin pesiä omalta alueeltaan. Muihin pesiin se voi laittaa ruokaa tai poikasia. Kettujen poikaset voivat jatkaa samassa reviirissä asumista ja niin pesät siirtyvät sukupolvelta toiselle.
Maailmalla
Kuva 2
Lintu
Käpytikka
Kuvaus
Käpytikalla on mustat siivet, joissa on valkoisia vaakatasossa olevia raitoja.
Vatsa on valkoinen ja perä on punainen.
Koiraalla on punainen laikku niskassa kun taas naaraan pää on kokonaan musta.
Kuva 1
Ravinto
Käpytikan pääravintona ovat havupuiden siemenet. Se kiilaa kävyn puuhun hakkaamaansa koloon ja kiilaa kävyn siihen. Se syö kesäisin käpyjen lisäksi hyönteisiä ja toukkia, talvisin se saattaa käydä syömässä talia tai siemeniä lintujen ruokintapaikoilla.
Kuva 2
Kvassa käpytikan maahan heitetyt kävyt, joista on jo syöty siemenet.
Lisääntyminen
Käpytikat hakkaavat pesäkolon lahoon lehtipuuhun, johon munivat keskimäärin 4-7 munaa.
Käpytikat lisääntyvät huhti-toukokuussa.
Poikaset ovat n. 20-24 päivää kuoriutumisen jälkeen lentokykyisiä eli ne voivat lähteä pesästä, siihen asti vanhemmat ruokkivat niitä.
Elinympäristö
Käpytikka elää kaikenlaisissa metsissä, eniten niitä on havumetsissä. Ne saattavat elää myös puutarhoissa ja suurissa puistoissa. Käpytikoilla on oma reviirinsä, josta ne ilmoittavat muille "rummuttamalla" nokallaan, kovaa puuta tai vaikkapa metallista tolppaa.
Levinneisyys
Käpytikkoja asuu Euroopassa, joissain osissa Aasiaa sekä Pohjois-Afrikassa
Kuva 3
Hiirihaukka
Kuvaus
Hiirihaukka on pääosin tummanruskea, vain sen vatsassa on vaaleanruskeaa ja siipien alapuolella valkoiset laikut. Hiirihaukan siipiväli on 110- 130cm. Jalat ovat keltaiset. hiirihaukan kynnet ovat terävät ja mustat, niillä se nappaa mm. hiiriä ja käytää niipä apuna saaliin raatelemisessa.
Ravinto
Hiirihaukka syö pieniä jyrsijöitä kyten hiiriä ja myyriä, se syö myös jäniksiä, käärmeitä ja sammakoita.
Se saattaa syödä myös kuolleen eläimen, kuten supikoiran raatoa.
Lisääntyminen
Hiirihaukka pesii joko n.10 metrin korkeuteen joko kuuseen tai mäntyyn. Pesäpuu sijaitsee yleensä pellon tai suon reunassa. Se munii keskimäärin 2-5 munaa joita se hautoo n. 5 viikkoa.
6 viikon ikäisenä poikaset oppivat lentämään ja voivat lähteä pesästä.
Elinympäristö
Hiirihaukka elää ympärivuotisesti suomessa, eli se ei ole muuttolintu. Se viihtyy vähän kaikkialla, peltojen ja metsän liepeillä tai järven tai meren rannassa, hiirihaukan elinympäristölle on ominaista, että ympärillä on puita.
Levinneisyys
Hiirihaukkoja asuu melkein koko euroopassa ja joissain osissa aasiaa.
Kuva 1
Kuva 2
Kala
Lohi
Kuvaus
Lohi on suuri hopean värinen kala jonka selässä on täpliä. Sen pituus on noin 60-110 cm ja se painaa n. 3- yli 30kg.
Kuva 2
Ravinto
Poikasten ruokavalio koostuu pääasiassa erilaisista selkärangattomista. Tähän ravintoon lisänä 1–2 vuoden jälkeen tulevat mäti ja kalanpoikaset. Mereen saavuttuaan nuori lohi täyttää itseään aluksi pikkukaloilla ja äyriäisillä, mutta pian kalat täyttävät koko ruokavalion. Itämeressä lohen pääasiallista saalista ovat kuore ja kilohaili.
Lisääntyminen
Lohi kutee joissa syksyllä, 1–4 meressä tai järvessä vietetyn vuoden jälkeen. Kutu tapahtuu yleisesti koskialueilla, sorapohjalla. Naaras etsii sopivan kutupaikan, johon se kaivaa pyrstöllään kuopan. Kun kuoppa on valmis, naaras ilmoittaa olevansa kutuvalmis painamalla peräosansa kuopan pohjalle ja ponkaisemalla sitten äkisti ylös. Koiras ui suu auki ja kutukiihkosta väristen naaraan vierelle ja lohipari laskee sukutuotteensa kuoppaan. Kuteva lohipari kutee aina useisiin kuoppiin. Poikaset kuoriutuvat keväällä jäiden lähdön aikoihin.
Elinympäristö
Matelija
Kyy
Kuvaus
Kyy on n. 60-75 cm pitkä käärme. Kyy on harmaa, musta tai tumman harmaa. Useimmilla lajin edustajilla on selässä sahalaita kuvio, mutta mustilla kyillä se ei aina näy.
Kyyn silmät ovat oranssit ja pupilli on musta ja soikea.
Ravinto
Kyyn pääravintoa ovat pienet eläimet, kuten hiiret, sammakot ja linnunpoikaset. Kyy tappaa saaliinsa myrkyllään, seurattuaan ensin saaliin hajujälkeä ja otettuaan sen kiinni. Kyy sulattaa saalistaan, kuten myyrää muutaman päivän.
Lisääntyminen
Kyyt lisääntyvät keväisin, ne kerääntyvät yhteen paikkaa jossa urokset etsiskelevät naaraita paritteluun. Kyyt synnyttävät eläviä poikasia, jotka painavat muutamia grammoja.
Elinympäristö
Kyyt elävät paikoilla joissa on aurinkoa sekä piilo- ja pesimäpaikkoja.
Kyyt viihtyvät siis, kalliosilla paikoilla, peltojen reunamilla ja niityillä, kyitä tavataan myös pihapiiressä, joista niitä udein yritetään hävittää.
Levinneisyys
Kyitä tavataan lähes koko pohjois Euraasiassa ja suomessa miltein kaikkialla.
Kyyt elävät paikoilla joissa on aurinkoa sekä piilo- ja pesimäpaikkoja.
Kyyt viihtyvät siis, kalliosilla paikoilla, peltojen reunamilla ja niityillä, kyitä tavataan myös pihapiiressä, joista niitä udein yritetään hävittää.
Levinneisyys
Kyitä tavataan lähes koko pohjois Euraasiassa ja suomessa miltein kaikkialla.
Kuva 1
Kuvia vielä Suomen toisesta käärmeestä, joka on nimeltään:
Rantakäärme
Video käärmeistä:
Henri hirven muistolle
S. 11.5.2011
K. 15.10.2013
Hän oli hieno hirvi. Turkki oli uskomattoman sileä ja pehmeä, sarvet olivat komeat monihaaraiset katseen vallitsijat niillä oli hyvä taistella kiima-aikana monista naaraista sillä Henrillä oli monta partneria ennen kuolemaansa. Henri oli väriltään ruskea ja jalat oli pääosin vaaleat. Henri hirvi kuoli traagisesti omasta tyhmyydestään hypätessään pimeänä lokakuisena iltana auton eteen särkisalontiellä unohtaen ensin tarkistaa ettei autoja olisi tulossa. Auto tormäsi Henriin ja hän kuoli heti. Henrin neljä lasta jäivät kaipaamaan häntä suuresti sillä heillä ei ole enään isää.
Rakkaudella muistamme:
Henri Hirveä
Rakkaudella muistamme:
Henri Hirveä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.